Kirjanmerkki 3: Arvioinnin käsikirja

Kirjanmerkki-blogi vinkkaa hyvää ammattikirjallisuutta opettajille.

Kolmas julkaisumme on Aki Luostarisen ja Juuso Henrik Niemisen Arvioinnin käsikirja (PS-Kustannus 2019), jota voisi kutsua jopa jonkinlaiseksi nykyaikaisen arviointityön ”raamatuksi” – sillä niin painavaa on tavara kovien kansien sisässä!

Kirjassa on 390 sivua, ja se on jaettu kolmeen osaan.

Ensimmäinen osa – Arvioinnin päävärit – johdattaa lukijan arvioinnin tehtävien, arvioinnin kohteiden, palautteen antamisen ja hyvän arviointikulttuurin (kehittämisen) äärelle.

Toisessa osassa syvennytään arviointimenetelmiin. Tutuiksi tulevat itsearviointi, vertaisarviointi, sähköinen arviointi, monialaisten oppimiskokonaisuuksien arviointi sekä arviointikeskustelut.

Kolmas osa auttaa kasvun tukemisessa. Minäkäsityksestä, erityispedagogiikasta ja esteettömyydestä saadaan tuhti tietopaketti, ja lopun kiehtovassa jälkipuheessa kysytään: minne menet, arviointi? Tämä tulevaisuuteen suuntaava katsaus auttaa opettajaa näkemään hieman ”tätä hetkeä” pidemmälle ja pohtimaan omaa arviointityötään uudelleen…

Tämä teos on nimensä mukaisesti käsikirja, joka valikoituu käteen hyvin nopeasti siinä vaiheessa, kun opettajan pohdinnoissa mieleen osuu kysymys vaikkapa ops:n asennetavoitteista tai oppikirjan takaa monistettujen kokeiden käyttämisestä arviointityössä, reliaabeliudesta, validiudesta tai opettajan arviointiominaisuuksista – jämptejä vastauksia on tarjolla arvioinnin koko kirjosta.

MIKÄ TÄSSÄ KIRJASSA TOIMI ERITYISEN HYVIN? Kirja auttaa opettajaa uudistamaan arviointityötään haastamalla lempeästi niitä käsityksiä, joihin opettaja on kenties tahtomattaan (ja kulttuurinsa tuotteena) jumiutunut. Lempeyden ohella jämäkkyyttäkin löytyy – Arvioinnin käsikirja osoittaa erinomaisesti meille ne kipupisteet ja vanhentuneet käsitykset, jotka arviointityössä on pakko muuttaa.

KIRJAN HELMI? Arviointipeliä pelaamassa (s. 43) on lyhyt kappale tekstiä, mutta sitäkin tärkeämpi. Se herättää oivaltamaan, kuinka suuri osa koulunkäynnistä itse asiassa onkaan ”koulun arviointipelin pelaamista” – ja edelleen, kuinka tarkoituksenmukaista tämä pelaaminen lopulta on.

KIRJAN SYNNYTTÄMÄ AJATUS? ”Nyt minulla on hakuteos, jollaista olen kaivannut. Tästä löydän vastaukset oman etenemiseni tueksi.”

KENELLE SUOSITTELEN TEOSTA? Sellaiselle opettajalle, joka on ehkä jo pitkäänkin ollut selittämättömän ahdistunut koko arviointiasian äärellä, ja tahtoo tehdä itselleen selväksi mahdollisimman kattavasti kaiken sen, mitä perusopetuksen arviointikulttuurin muutos on viime vuosina pitänyt – ja pitää – sisällään. Ja sitten: ahdistus on poissa; on helpompi hengittää taas.

Kalle Manninen / Koulutus Manninen 14.11.2021

Yhteydenotot: kouluttaja.manninen@gmail.com