Next level

Kun kouluttaja saavuttaa työssään itselleen asettamansa hyvän perustason tavoitteen, alkaa hänen katseensa vaivihkaa pälyillä sinne tänne. Hän alkaa etsiä seuraavaa askelta, etenemissuuntaa, sitä kuuluisaa seuraavaa tasoa.

Syvällä sisimmässään kouluttaja tietää, että on vain yksi oikea tie. Mutta onko hän valmis astumaan sille, vai olisiko miellyttävämpää vielä hetki kelluskella onnistumisten aiheuttamissa autuuksissa…

”Valmistautuminen ja materiaalit ylittivät odotukset, jotka eivät ihan vähäiset olleet.”

”Sisältö ja asiantuntemus huippuluokkaa.”

Minä tarvitsen nämä, lausahtaa kouluttaja itselleen, ja lukee saamansa palautteet vielä kertaalleen, painaa jokaisen sanamuodon ja sävyn kokemusmuistiinsa. Jo nyt hän tietää, että näitä kauniita sanoja hän tulee tarvitsemaan vielä. Vielä on tuleva aika kaivaa ne esiin sähköarkistojen vuosikertymistä…

Tuossa se nyt on. Avoin tie. Paljon puhuttu, mutta vähän kokeiltu next level. Se on ainoa suunta, joka kiehtoo kouluttajan mieltä. Hän tahtoo kokea sen. Nuoleksi muotoillussa tienviitassa lukee

RAKENTAVALLE JA KEHITTÄVÄLLE PALAUTTEELLE ALTISTUMISEN TIE

ja sen alapuolelle on pystytolppaan kiinnitetty lisäkilpi, jossa seisoo: joka tätä tietä kulkee, tahtoo altistaa itsensä sille kaikelle kehittävälle ja rakentavalle palautteelle, jota ei saa ellei kysy, joka koulutukseen osallistuvien toimesta kouluttajalle lausutaan, joka tuntuu kuin monilla pienenpienillä terävillä tikareilla kehoa kaikkialta kutiteltaisiin – se samaan aikaan sattuu ja hyväilee –

ja koska kouluttaja tietää, että se tie on nimeltään next level, hän tekee päätöksensä,

astuu ensimmäisen askeleen tuolle tielle,

ja huutaa tuuleen:

KERRO MINULLE, KERRO REHELLISESTI,

KUINKA VOISIN PALVELLA PAREMMIN!