Kouluttajan manifesti

Tätä kaikkea toivon sinulle, opettaja, jotta voisit kokea vastikään päättyneen täydennyskoulutustilaisuuden olleen sinulle hyödyksi.

Toivon, että avasit silmäsi sille tosiasialle, ettei peruskoulun kehittäminen ole yksittäinen ihmetemppu, joka antaa vastaukset kaikkiin kysymyksiin. Nyt me molemmat tiedämme, että kuinka voisi ollakaan. Kehittämistyö on hidas, jatkuva ja sitoutumista vaativa prosessi, joka on läsnä jokaisena koulupäivänä, ja sitä tarkastellaan sekä siihen palataan aktiivisesti.

Toivon, että yhteisen päivämme jälkeen sinä koet olevasi vahvasti oman työsi pomo. Sillä eihän voi olla niin, että työ vie meitä, ja me kuljemme virran outoja mutkia ajopuina! Me, opettajat, olemme oman työmme tärkeimpiä instrumentteja, ja meidän tulee suhtautua asemaamme ylpeästi, muttei ylpistellen. Kultivoituneesti, aina muidenkin näkökulmat huomioiden.

Toivon, että heräät seuraavaan työaamuusi voimakkaana. Tällä tarkoitan sitä, että tunnet selviäväsi mistä tahansa tilanteesta, joka eteesi osuu. Olethan supersankari, ja supersankariutta sinulta viisi päivää viikossa odotetaankin. Ennen kaikkea toivon, että tästedes koet työsi älyllisenä intohimoseikkailuna, joka johdattaa sinut ihmeellisestä, ainutkertaisesta tilanteesta toiseen – että koet duunissasi eläväsi unelmaasi. Tuntemus syntyy tästä yksinkertaisesta ajatuksesta: minä saan oppia.

Puuduttavan perusjyystön aika on ohi. Alkaisimmeko nauttia? Oppimisen nautinto näet tapaa tarttua.

-kouluttajasi