Pidä kiinni kehittäjäopettajista

Kehittäjäopettajat ovat koulun muutoksen alullepanijat. Heidän kauttaan uudet ideat löytävät tiensä työyhteisöön, ja parhaassa tapauksessa juurtuvat pysyviksi uusiksi toimintatavoiksi. Mistä niitä kehittäjäopettajia saa tilattua, kysyy kehittämismyönteinen reksi.

Kehittäjäopettajia ei voi suoranaisesti tilata, mutta toki rekrytointivaiheessa voi kysyä sopivia kysymyksiä, joiden vastaukset paljastavat kehittäjäopettajan. Tavallisempi tarina lienee se, että kehittäjäopettajat syntyvät yhteisöissään, joiden perusasetukset – luottamus työntekijään, vastuunanto perustyön tekemiseen ja myönteiset vastaukset täydennyskoulutustoiveisiin – ovat kunnossa. Tällaisilla työpaikoilla saadaan todennäköisesti varsin usein todistaa iloisia perhetapahtumia – ensiparkaisunsa päästävien kehittäjäopettajien maailmaantuloja.

Useimmiten kehittäjäopettajia on isossa porukassa yksi tai kaksi. He eivät ole parempia tai huonompia opettajia kuin kollegansa. Myöskään palkkapussin painoa ei kehittäjäopettajuus raskauta. Sanalla sanoen kehittäjäopettajat ovat – kehittäjäopettajia. Hieman erilainen laji. Sinä kyllä tunnistat lajin edustajan, kun törmäät. Kouluttaja bongaa opettajainhuoneen kehittäjäopettajat heti. He ovat ikään kuin jollakin tavalla samaa heimoa. Silmissä on tietynlainen katse ja aivoissa näkymätön nappi, joka pohjaan painettuna aikaansaa uusia asioita.

Kehittäjäopettajista on syytä pitää kynsin ja hampain kiinni, sillä ilman heitä ei tapahdu toivotunlaista muutosta. Ei sitä aina tapahdu kehittäjäopettajien myötävaikutuksellakaan, sillä peruskoululaiva on hidas ja jähmeä käänteissään, mutta niin kauan kuin on kehittäjäopettajia, on toivoa. Eikä uusien maailmaan saattaminen maksa mitään! Se vaatii rehtorilta kolmen asian huomioimista: luota työntekijään, anna vastuuta ja sano kyllä, kun kehittäjäopettaja tahtoo täydennyskouluttautua.

Ja sinä, juuri sinä, kehittäjäopettaja. Hakeudu toisinaan samanlaisten seuraan vaihtamaan kokemuksia, saamaan ja antamaan vertaistukea. Sillä jokaisessa lukuvuodessa on se yksi päivä (1/190!), kun ajatus ja tekeminen takkuaa, kaikki tuntuu raskaalta – ja on pakko päästä purkamaan tuntemuksia. Silloin on kultaa löytää lajitoveri. On kuin peiliin katsoisi. Ajatustenvaihto kirkastaa taas mielen, ja seuraavassa hetkessä suunnittelukanvas täyttyy jo kilvan ensi vuoden visioista…