Luova vuosi 2020

Uudelle kymmenluvulle siirryttäessä, ”uuden” opetussuunnitelman (2016) puolivälin (?) virstanpylväällä, on meillä oivallinen mahdollisuus päivittää suhteemme luovuuteen!

Meillä on jo kaikki tarvittava teknologia. Koulut on varusteltu laittein, joilla oppilaiden ja opettajien mielikuvituksesta kumpuavat kokeilut voidaan tuottaa ideasta lihaksi. Laitteiden määrä ei ole tässä oleellinen – ei myöskään laitteiden valmistajabrändi. Olennaista on uskallus. Entä jos tällä viikolla emme selailisikaan valmiiksi pureksittua materiaalia, vaan koettaisimme tuottaa jotakin itse? Se voisi olla jännittävää: siirtyä kuluttajasta tuottajaksi. Students as creators, sanoisi suomalainen lontooksi, kun ei omasta kielestä parempaa ilmaisua löytäisi.

Päivitetään suhteemme luovuuteen. Sitä on jokaisessa. Ja mielikuvitusta. Luovuus ei ole jotakin sellaista, jota on synnynnäisesti yhdessä oppilaassa per vuosikerta. Se ei ole ainoastaan synnynnäistä kykyä tuottaa tyhjälle arkille taideteos tai kirjoitelma. Sitä on kaikissa, kaikkialla, ja se on jatkuvasti saatavilla – jos opettaja sallii sen esilletulon. Siispä: ryhdytään luovaksi. Opettajan johdolla, sillä opettaja on esimerkki. Avataan niistä tableteista se äppsi, joka on pölyttynyt sinne kakkosnäytölle, ja jolla voi kuulemma tehdä jotakin ihan itse. Tunnustetaan, me opettajat, että tämä ei iiiiiiiiiiihan vielä ole itselläkään hallussa tämä homma, mutta että hullutellaanpa nyt sitten hieman ja kokeillaan näin uuden vuoden kunniaksi…

Pahinta, mitä voi tapahtua, on, että ei synny mitään julkaisukelpoista. Parasta, mitä voi tapahtua, on, että ei synny mitään julkaisukelpoista.